Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Historia - Suomen suurlähetystö, Riad : Suurlähetystö : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Riad

Embassy of Finland
P.O.Box 94363, Riyadh 11693
Saudi Arabia
S-posti: sanomat.ria@formin.fi
English | Suomi | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Historia

”Suomen diplomatian historian sitkein ongelma”

Valtiosihteeri Jorma Vanamo teki toukokuussa 1969 matkan Saudi-Arabiaan, missä hän tapasi kuningas Faisalin. Ulkoasiainministeriössä oli jo 1960-luvun puolivälissä ryhdytty järjestämään virallisia suhteita 1932 itsenäistyneeseen Saudi-Arabiaan, jota ei aikanaan ollut tunnustettu. Koska tunnustaminen ei enää kolmekymmentä vuotta myöhemmin olisi ollut korrektia, päättivät suomalaiset jättää sen väliin ja ryhtyä suoraan rakentamaan virallisia suhteita.

Aluksi Ritarikadulla suunniteltiin konsulin lähettämistä Saudi-Arabiaan. Asia mutkistui isäntämaan ilmoitettua, että toimenpide edellyttää konsulisopimuksen solmimista, mikä taas UM:n Iso-Britannialta saatujen tietojen mukaan oli lähes mahdotonta. Helsingissä katsottiin lopulta parhaaksi ryhtyä "tunnusteluihin diplomaattisten suhteiden solmimiseksi Suomen ja Saudi-Arabian kesken".

Käytännön työt annettiin Suomen Addis Abeban-suurlähetystölle, jota kehotettiin 20.5.1966 "tunnustelemaan paikallisen Saudi-Arabian edustuston välityksellä Saudi-Arabian hallituksen suhtautumista diplomaattisten suhteiden solmimiseen sivuakkreditoinnin pohjalta". Suurlähettiläs Henrik Blomstedt kävi saudikollegansa luona, mutta asia ei edennyt. Syyskuussa 1966 saudilähettiläs ilmoitti, ettei hän valitettavasti ollut koko kesänä saanut tilaisuutta tavata ulkoministeriään.


Taustalla liike-elämämme intressit

Suomessa suhteiden solmimista pidettiin tärkeänä ennen kaikkea siksi, että muutamat suomalaisyritykset olivat tehneet urakkasopimuksia Saudi-Arabiaan. Ulkoasiainministeriössä katsottiin jo suomalaisen työvoiman suojelun olevan riittävä peruste diplomaattisuhteiden solmimiselle. Kun vastausta Addis Abebasta ei kuulunut, päätti UM ottaa yhteyttä suoraan Saudi-Arabian ulkoasiainministeriöön Jeddaan. Ulkoasiainministeri Ahti Karjalaisen nimissä 20.1.1967 lähetetyssä sähkeessä viitattiin alustaviin keskusteluihin ja esitettiin suhteiden solmimista. Ritarikadun pienoiseksi hämmästykseksi sähkeeseen ei vastattu eikä siihen saatu edes tavanomaista vastaanottotunnustusta.

UM yritti uudelleen, tällä kertaa Washingtonin kautta. Suurlähettiläs Olavi Munkki sai ministeriöltä ohjeet helmikuun lopulla 1967: "Pohdittaessa eri mahdollisuuksia umpikujasta pääsemiseksi päädyttiin siihen, että olisi epävirallisessa muodossa pyrittävä kiinnittämään huomiota siihen, ettei Suomen ulkoministeri ole saanut vastausta yllämainittuun sähkeeseen. Tämä olisi tehtävä pääkaupungissa, jossa Saudi-Arabialla on niin arvovaltainen edustaja, että hänen sanansa painaa maan ulkoministeriössä. Öljysuhteetkin huomioon ottaen lienee todennäköistä, että tällainen on Washington."

Avaus Washingtonin kautta oli yhtä tulokseton kuin hiukan myöhemmin uusittu yhteydenotto Addis Abebassa. Huhtikuun lopulla 1967 kumpaakin suurlähetystöä pyydettiin vielä kerran tunnustelemaan tilannetta ja viitattiin Saudi-Arabian maatalous- ja vesiministerin Hassan Misharin Suomen-vierailullaan maaliskussa 1967 presidentti Urho Kekkosen ja ulkoasiainministeri Ahti Karjalaisen kanssa käymiin keskusteluihin. Suomalaisten pettymykseksi asiaa ei vieläkään nytkähtänyt eteenpäin kummankaan pääkaupungin kautta.


Epäilyt kommunismikytkennöistä varjostavat YIT:n hyviä uutisia

Yllättäen toukokuun alussa 1967 Helsinkiin kantautui hyviä uutisia. Saudi-Arabiasta palannut Yleinen Insinööritoimisto Oy:n (YIT) toimitusjohtaja Tauno Mäkinen välitti huojentavan tiedon. Kuningas Faisal oli ilmoittanut diplomaattisuhteiden solmimisen Suomen ja Saudi-Arabian välillä olevan periaatteessa selvä. Saudi-Arabian näytettyä vihreää valoa päätti Suomi pyytää tulevalle Beirutin-suurlähettiläälleen agrementin eli hyväksymisen myös Jeddaan.

Agrementtipyyntöä jouduttiin kuitenkin harmittavasti lykkäämään, koska Beirutin suurlähetystön perustaminen oli kesken, eikä uutta suurlähettilästä ollut vielä nimitetty. Kesä kului ja syksykin oli jo pitkällä, kun vaikeudet alkoivat uudestaan.

Sanansaattajana toiminut Tauno Mäkinen kääntyi 22.11.1967 ulkoasiainministeri Ahti Karjalaisen puoleen pyytäen tätä kiirehtimään diplomaattisuhteiden solmimista, koska ilman niitä "tehokas huolehtiminen tarjousprojekteista, henkilökunnan passikysymykset, verotusasiat sekä turvallisuus ovat vaikeita hoitaa". YIT:llä oli muitakin ongelmia. Saudipiireissä suomalaisyritystä epäiltiin kommunismikytkennöistä. Helmikuun alussa 1968 UM päätti lähettää Saudi-Arabiaan korkean virkamiehen vakuuttamaan vastapuolen suomalaisyritysten riippumattomuudesta ja oikomaan Suomea koskevat poliittiset harhakäsitykset.


Ingmanin matka peruuntuu

Matkaan valitulla osastopäällikkö Martti Ingmanilla oli mukanaan presidentti Urho Kekkosen viesti Saudi-Arabian kuninkaalle. Helmikuun 24. päivänä 1968 UM kehotti Suomen Addis Abeban- suurlähetystöä tiedustelemaan paikallisen saudilähetystön kautta milloin suomalaisdiplomaatti voitaisiin ottaa vastaan. Kaavailujen mukaan Ingman olisi samalla pyytänyt agrementtia lopulta Beirutiin suurlähettilääksi valitulle Carolus Lassilalle. Suunnitelmat eivät taaskaan toteutuneet. Vastausta ei kiirehtimisistä huolimatta nimittäin saatu, joten sanansaattaja ei koskaan päässyt matkalle.

Saudi-Arabia suhtautui erittäin penseästi sosialistisiin valtioihin, eikä halunnut olla missään tekemisissä niiden kanssa. Harmittava tosiasia näytti olevan se, että Suomea pidettiin - jos ei nyt itäblokkiin kuuluvana niin ainakin kommunismia myötäilevänä valtiona ja Suomen talouselämää valtiojohtoisena. Suomalaisyritysten urakat jäädytettiin, eikä diplomaattisuhteiden solmimisestakaan näyttänyt kuningas Faisalin myönteisestä kannasta huolimatta tulevan mitään.


Kolmas rintama Ankaraan

Koska yritykset Etiopian ja Yhdysvaltojen kautta eivät onnistuneet, avattiin kolmas rintama. Addis Abeban ja Washingtonin rinnalle valittiin Ankara. Suurlähettiläs Åke Frey sai heinäkuussa 1968 Hyvä Veli -kirjeen Martti Ingmanilta: "Mitä arvelet Ankarasta paikkana, jossa pyydettäisiin agrementtia Lassilalle suurlähettilääksi Saudi-Arabiaan? Onko sikäläinen suurlähettiläs sopivan vaikutusvaltainen ja Saudi-hovin suosiota omaava ja ovatko Turkin ja Saudi-Arabian suhteet hyvät? Muistanet, että meillä on suhteiden hoito Saudi-Arabiaan ollut jo jonkin aikaa vähän arkaluonteisessa vaiheessa. Yrityksemme päästä keskustelukontakteihin Addis Abeban kautta eivät ole menestyneet. Olisin kiitollinen näkemyksestäsi tässä asiassa."

Frey piti ideaa hyvänä. Myös Lassila kannatti Ankaraa, varsinkin kun hänelle selvisi, että kyseinen saudilähettiläs oli hänen beirutilaisen naapurinsa serkku. Kaiken lisäksi saudilähettilään vaimo oli norjalainen, joten lähettilään voitiin odottaa olevan keskimääräistä paremmin perillä Suomen asioista.

Suo siellä vetelä täällä. Lassilan kysellessä kautta rantain asiaa naapuriltaan, tämä piti serkkuaan liian heikkona, eikä uskonut sukulaismiehellä olevan tarpeeksi vaikutusvaltaa saudihoviin. Lassila joutui perääntymään ja miettimään kiertoteitä: "Jos olemme varovaisia ja pessimistejä, niinkuin kai meidän ammatissamme tulisi olla, niin täytynee siinä tapauksessa, että nyt, ilman muita valmistavia toimenpiteitä, päätätte pyytää agrementtia, ottaa huomioon kaksi mahdollisuutta: 1. Pyyntöön ei koskaan tule vastausta tai 2. Agrementti myönnetään, mutta minä tulen Saudi-Arabiassa huomaamaan olevani vain hät'hätää siedetty enkä pääse edes käsiksi itse pääasiaan."


Vihdoin hyviä uutisia Saudi-Arabiasta

Lokakuussa 1968 UM käynnisti kaikesta huolimatta operaation Ankaran kautta. Agrementtia ei kuitenkaan uskallettu pyytää. koska kielteinen vastaus olisi vienyt koko hankkeen umpikujaan. Sen sijaan suurlähettiläs Freylle annettiin ohjeeksi "yrittää nykäistä asia liikkeelle" ilmoittamalla Suomen halusta solmia diplomaattisuhteet ja akkreditoida suurlähettiläs Saudi-Arabiaan. Freytä kehotettiin ilmoittamaan, että Suomi oli valmis ensi tilassa lähettämään erikoistehtävässä olevan suurlähettilään selvittämään asiaan liittyviä kysymyksiä. Lassilalle ilmoitettiin Beirutiin asian uudesta käänteestä ja kehotettiin odottelemaan nykäisyn tuloksia "hiljaa kuin ahvena kivellä, ettet vain sotkisi ympyröitä".

Diplomaattisuhteiden rakentaminen jatkui usealla rintamalla. Suomalaisyritykset toimivat kulissien takana Saudi-Arabiassa yrittäen kaikin keinoin läpäistä kuningasta ympäröivät piirit, jotka vaalivat kuvaa Suomesta kommunistisena valtiona. UM puolestaan tarkkaili tilanteen kehittymistä niin Addis Abebassa, Ankarassa, Beirutissa kuin Washingtonissakin.

Suomalaisyrityksille varsin kalliiksi tulleet ponnistelut tuottivat alkuvuonna 1969 ratkaisevan tuloksen. Yritykset saivat tietää, että ne oli poistettu "mustalta listalta" eli suomalaisyritysten tarjoukset otettiin tästä lähtien huomioon tarjouskilpailuissa. Saudi-Arabian maatalousministeri kertoi maaliskuussa 1969 pitävänsä ajankohtaa otollisena diplomaattisuhteiden solmimiselle. Toukokuussa UM pyysi Saudi-Arabian Tukholman-suurlähetystön välityksellä valtiosihteeri Jorma Vanamolle lupaa vierailla maassa. Tällä kertaa vastaus saatiin nopeasti ja 17.5.1969 Vanamo tapasi Saudi-Arabian kuninkaan.


Vanamo tapaa kuningas Faisalin

”Kuningas Faisal otti [minut] vastaan hallituspalatsissaan Riyadh’issa 17.5.1969 klo 12.05. Audienssi kesti 20 minuuttia. Maatalous- ja vesiministeri Mishari oli mukanani ja suoritti esittelyn. Läsnä oli myös 5-6 korkea-arvoista henkilöä, joista useimmat kaiketi prinssejä, sekä lisäksi tulkki. Keskustelu tapahtui englanniksi ja arabiaksi. Lausuttuani ensin kuninkaan suoman audienssin olevan suuri kunnia sanoin Tasavallan Presidentin antaneen tehtäväkseni käydä Saudi-Arabiassa ja luovuttaa hänen henkilökohtainen viestinsä. Lisäsin samalla Presidentin antaneen myös tehtäväkseni eräiden Suomea ja sen ulkopolitiikkaa koskevien perusinformaatioiden esittämisen, jos H.M. sallisi sen.

Tämän jälkeen ojensin Tasavallan Presidentin kirjeen. Kuningas avasi sen, mutta huomattuaan sen olevan englannin kielisen ei ryhtynyt sitä lukemaan eikä myöskään käännättämään.

Sanoin, että maittemme välillä on ollut jo joukko kontakteja ja yhteistyötä. Eräänä esimerkkinä on ministeri Misharin käynti Suomessa, jolloin Tasavallan Presidentti oli ottanut hänet vastaan. Me halusimme kehittää edelleen näitä ystävällisiä suhteita, saattaa päätökseen jäljellä olevat käytännölliset muodollisuudet solmimalla normaalit diplomaattiset suhteet maittemme välille.

Kuningas sanoi tähän haluavansa ylläpitää kaikkien kanssa suhteita, myös sellaisen ystävällisen maan kuin Suomen kanssa. Hän jatkoi: Välejäme on kuitenkin niin sanoakseni varjostanut pilvi, joka kuitenkin nyttemmin on häipynyt. Meillä oli sellaisia tietoja, että Suomi olisi ollut kallistumassa kommunismiin (inclining to communism). Nyt tiedämme, että niin ei ole asian laita. Tosiasia on, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomen kimppuun v. 1939, mutta Suomi taisteli ja onnistui säilyttämään itsenäisyytensä.

Me emme halua olla tekemisissä kommunismin kanssa. Voimme olla suhteissa myös sellaisiin ihmisiin, jotka uskovat toisin kuin me, mutta jotka kuitenkin uskovat Jumalaan. Mutta sellaisesta opista, joka ei tunnusta lainkaan Jumalaa, ei koidu mitään hyvää enempää valtiolle kuin kanssaveljillekään. Kuninkaan lopetettua sanoin puolestani olevani iloinen voidessani raportoida Tasavallan Presidentille – H.M. sanoja lainatakseni - että maittemme välejä varjostanut pilvi on häipynyt.

Jatkoin kertomalla tämän jälkeen lyhyesti Suomen muhamettilaisesta seurakunnasta ja Suomen läheisestä yhteistyöstä Skandinavian maiden kanssa (passiunioni, yhteiset työmarkkinat, Pohjoismaiden Neuvosto jne.). Mainitsin jäsenyydestämme YK:n turvallisuusneuvostossa, jonne Suomi oli valittu ’Länsi-Euroopan ja muiden maiden’ ryhmästä. Korostin lopuksi Suomen päättäväisyyttä elää omaa elämäänsä ja puolustaa vapauttaan ja riippumattomuuttaan. Kuningas totesi puolestaan, että Suomella on vaikea ja arkaluontoinen (exposed) asema. Hän toivotti Suomelle kaikkea hyvää ja menestystä ja että mitkään vahingolliset vaikutukset väärältä suunnalta eivät saisi siellä vaikutusvaltaa.”


Vaikeudet jatkuvat loppuun saakka

Kesäkuun 6. päivänä 1969 valtioneuvoston esittelylistalla oli vihdoin ja viimein diplomaattisuhteiden solmiminen Suomen ja Saudi-Arabian kesken. Muodollinen päätös ei suhteiden aiempia koukeroita noudattaen tietenkään ollut piste pitkälle prosessille. Vanamon käynnillä kuningas Faisalin luona oli sovittu, että käytännön työ hoidetaan Saudi-Arabian Tukholman-suurlähettilään kanssa. UM onnistui saamaan miehen vierailulle Helsinkiin vasta helmikuussa 1970. Suomalaiset esittivät, että "maiden diplomaattisuhteita koskevat toimenpiteet suoritettaisiin loppuun ja siten formalisoitaisiin maittemme välillä vallitsevat hyvät suhteet". UM:n pettymykseksi saudilähettiläs ei kuitenkaan reagoinut tarjoukseen.

Huhtikuun lopulla 1970 Suomen viranomaiset päättivät tarttua härkää sarvista. Valtioneuvosto pyysi Saudi-Arabian viranomaisilta agrementtia Suomen Beirutin-suurlähettiläälle Carolus Lassilalle suurlähettilääksi myös Jeddaan. Vanhaa kaavaa noudattaen asia ei tälläkään kertaa sujunut kitkattomasti. Vanhat huhut Suomen kommunismikytkennöistä voimistuivat ja vasta vuotta myöhemmin eli toukokuussa 1971 Lassilalle myönnettiin agrementti. Vuonna 1974 Suomi sijoitti suurlähettilään vakituisesti paikan päälle Jeddaan, josta virkapaikka vuonna 1985 siirtyi Riadiin. Saudi-Arabia sivuakkreditoi ensimmäisen suurlähettiläänsä Suomeen Tukholmasta käsin vasta 1987.

Carolus Lassila jätti valtuuskirjeensä 8.12.1971. Vuosikertomuksessa hän purki tuntojaan: "Valtuuskirjeen jättöön päättyi viisi vuotta kestänyt kamppailu. Voidaan liioittelematta sanoa, että mikäli ei oteta lukuun niitä ongelmia, joita Suomella on ollut suhteissaan suurvaltoihin (tähän kuuluu tietenkin myös Saksan kysymys), on suhteiden järjestäminen Saudi-Arabian kanssa ollut Suomen diplomatian historian sitkein ongelma. Presidentti Paasikivestä lähtien lienee jokainen meillä vakuuttunut siitä, että historian tutkimisesta on hyötyä. Luulisin Saudi-Arabian tapauksenkin tarjoavan hyödyllistä mietiskelyn aihetta."

Jussi Pekkarinen
UM Tietopalvelu

Suomen suurlähettiläät Riadissa

  • 1971-1977 Carolus Lassila (Beirut/Jedda)
  • 1977-1982 Kai Helenius
  • 1983-1987 Unto Turunen
  • 1987-1991 Pekka Harttila
  • 1991-1993 Osmo Väinölä
  • 1993-1996 Antero Viertiö
  • 1996-2001 Kai Granholm
  • 2001-2005 Heikki Puurunen
  • 2005-2010 Martti Isoaro
  • 2010-2014  Jarno Syrjälä
  • 2014-2018  Pekka Voutilainen
  • 2018- Antti Rytövuori
Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 20.9.2018


© Suomen suurlähetystö, Riad | Tietoa verkkopalvelusta | Yhteystiedot